Sataa, sataa, ropisee...
Olemme nyt olleet Sewardissa lähes kolme viikkoa, joista viikko on kulunut kummaltakin flunssaa potiessa ja puolitoista sadetta pidellessä. Ja kuten kaikki tietävät, veneen maalauksen etenemisnopeus on kääntäen verrannollinen sateen määrään. Onneksi tähän ajanjaksoon on sisältynyt myös runsaasti sosiaalista elämää: illallisia ja Rummikubia hyvien ystävien seurassa, Sewardin purjehduskauden avajaiset ja Capella III:n läksiäisjuhlat.
Mutta kuten myös tiedämme, vahva tahto vie läpi vaikka harmaan kiven, ja Pekka on tapansa mukaan ahkeroinut venetyömaalla sateesta pahemmin piittaamatta.
Taivaalta tuleva sade onkin sitten ainoa veneelle tuleva vesi, koska olemme maissa telakan kauimmaisessa nurkassa, jonne mitkään vesiletkut eivät näytä ylettyvän. Onneksi olemme saaneet käyttää naapurimme Paulin pesukonetta, kuivausrumpua ja autoa, joten asiat on saatu etenemään myös kotitalousrintamalla.
Ystävämme Kathy, Vic ja laivakoiransa Skipper ovat (myös) jättämässä Alaskan lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen. Vic, apunaan Paul ja Sharon, lähti eilen viemään Capella III:a Sewardista Bellinghamiin, josta vene kuljetetaan maanteitse Suurille Järville.
Odotamme kärsimättöminä Sareman vesillelaskua, joka tulee tapahtumaan välittömästi seuraavan kahden sateettoman päivän jälkeen. Laiturissa joudumme toivottavasti viettämään vain muutaman päivän varmistamassa, että kaikki toimii, minkä jälkeen käännämme veneen keulan kohti Alaskan niemimaata ja Kodiakia.
